Make your own free website on Tripod.com

 

 

Se alkoi siitä kun...

97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)97818554.gif (1007 bytes)

Bändin taival on sujunut Mikeä mukaillen suunnilleen näin : "Kävin joskus Jussin kotinurkilla katsomassa yhtä kitaraa yhden Ismon kanssa. Parin käynnin jälkeen tuli puheeksi, että voitaisiin joskus miettiä bänditoimintaa, siis ihan omaksi iloksemme. Jossain vaiheessa Anu otetiin naissolisitiksi. Meitä oli siis Ismo, Jussi Anu ja mä. Sit tuo Pajulan Pete muutti toisen Tarun perässä Pukkilaan ja mä tutustuin siihen. Meillä oli kahdestaan omia soittohetkiä ja pian Pete oli bändin mukana. Kun osattiin 1 -2 kappaletta hyvin lähdimme rohkeasti lavalle. Oltiin tosi surkeitä mutta se ei meitä paljon haitannut! Oltiin Peten kanssa joskus ihan kahdestaankin keikalla mm. Porvoossa tienaamassa extraa. Surullisen kuuluisia olivat ne alkuajan keikat, jolloin tuli otettua muutama rohkaseva liikaa... Lopputulos oli surkea, mutta toisaalta niitä on hauska muistella nyt, kun on vanhempi ja viisaampi...

Meitä kuitenkin aina vaan pyydettiin jonnekin soittamaan ja aina tultiin paremmaksi ja paremmaksi. Suurin keikkamme sillä porukkalla oli Pukkilan meijerillä, lasten juhlilla. Samalla keikalla oli yksi Linda mukana auttamasa Anua ja minua lasten laulujen kanssa. Anu jätti bändin myöhemmin perhesyistä ja Linda oli vaan sen yhden keikan takia mukana. Ismokin keksi muuta tekemistä. Myöhemmin tuli Tiina huilun kanssa mukaan. Hän myös rupesi laulamaan. Sit jossäin välissä tuo "pikku-Petteri" kysyi tarvittaisko harpunsoittaja-basistia... No mikäs siinä, sanottiin.. Sillä porukalla pärjättiin oikein hyvin. Muutama kokelas aina oli mukana muttei pysyvästi.

Taru Rannikko lauleli somalla äänellä karaokea yhtenä iltana Pikku-Pukissa. Ajattelin että pienellä koulutuksella siitä saadaan laulaja... Hetken pohdittuaan Taru lähtikin mukaan. Kovasti sitä ensi alkuun ujostutti, mutta itsevarmuus kasvoi taitojen karttumisen myötä. Bändi teki keikkoja synttäreillä, häissä, paikallisissa pikku kuppiloissa ja jopa Kanteleen kyläjuhlilla. Siellä saatiinkin bändiin hetkeksi todella arvovaltainen vierailija, kun muusikko-kansanedustaja Reiska Laine soitti kanssamme rumpuja parin biisin ajan. Tiina sitten kyllästyi aikanaan meihin ja lähti toiseen bändiin. Menetyksestä huolimatta bändimme jatkoi treenaamista välillä aktiivisemmin, välillä pitkiäkin taukoja pitäen.

Nyt syksyllä 2002 peruskokoonpano on edelleen sama: Petri ja Mike hoitelevat kitarakuviot, Petteri on bassossa ja Jussi rummuissa. Taru yrittää pitää puolensa miesporukassa ja siinä ohessa vähän laulaakin. Myös Mike tarttuu usein mikrofoniin ja aina silloin tällöin myös Petri ja Petteri. Keikkaa tehdään edelleenkin tarjousten ja jaksamisen mukaan, sillä jostainhan se raha pitää saada uusien kamojen hankintaan ja bändikämpän kunnostamiseen! Uutta, omaa musaa voisi kohta taas tehdä, kosketinsoittaja bändiin olisi tervetullut lisä ja tanssimusasta voisi hiljalleen irrottautua kokonaan... Joka tapauksessa näyttää siltä, että Why Not? jaksaa rockata vielä monta vuotta!

 

bandi.jpg (11318 bytes)